Aika oli tällä kertaa huikea 5.25 alitus kuudella sekunnilla, eli 5.24.54. Parannusta viime vuoteen 40 sekuntia. Anne taivalsi matkan n. 20 minuuttia nopeammin ja esitteli minulle kantapäitään jo kympin paikkeilla.
Sijoitukseni oli 10 954, eli vahvasti 11 000 parhaan sakissa. Omassa ikäsarjassani olin 988.
Viikonloppuna työkeikalla AKT:n edustajakokouksessa tapasin kaverin, joka oli juossut 120 maratoonia. Tukholmassa niistä 20. Sarjassaan hän oli ilmeisesti sijalla 13. Kaikki on niin suhteellista.
Tämä vanha tomumajani ilmoitteli erilaisista vaivoista ennen maratonia. Erityisesti issias ärtyi pahaksi kun hölmöyksissäni innostuin vielä vauhtileikittelemään vähän ennen juoksua. Ei ole vauhti minun lajini.
Selkä pelitti kuitenkin ihan kohtalaisesti, ja pian oli siinä määrin muita vaivoja, ettei sitä kunnolla edes huomannut. Nyt ovat maratonin vaivat helpottaneet ja vanhat kolotukset tuleet takaisin. Olisivat voineet poissakin pysyä.
Kannustusjoukoissa olivat Liisa, Juuso, Eetu ja Aapo. Juuson kanssa löin juoksun jälkeen hurjan vedon siitä, että hän juoksee ensi vuonna maratonin Tukholmassa. Jos ei juokse, niin kustantaa minut New Yorkin maratonille.
Kävi niin tai näin, niin Nykiin lähden. En ole Amerikassa ennen käynytkään. Matkan varaan heti kun myyntiin tulevat. Etteivät lopu kesken, tai etten tule järkiini. Mitäköhän Anne tekee?
Nyt ei auta kuin toivoa, että vanha tomumaja pelittää siihen asti. Ja mielellään myös siitä eteenpäin.
