Tänään vietetään kansallista
etätyöpäivää. Toimenkuvani vuoksi luen itseni etätyön
konkareihin. Kotona tein töitä useita vuosia. Lisäksi olen tehnyt
töitä kesäasunnolla, asuntoautossa, kirjastoissa, junissa,
leirintäalueilla, hotelleissa jne.
Nyt minulla on työhuone kodin
ulkopuolella. Ja hyvä niin.
Se, että tuosta vaan ryhdytään
tekemään etätöitä päivä silloin ja toinen tällöin, kuulostaa
hienolta. Ei se ihan niin yksinkertaista ole.
Muistan kun aloitin työnteon kotona.
Oli hämmästyttävää, miten tärkeätä oli tiskata, pestä
pyykkiä tai tehdä joitain muita kodin askareita sen sijaan että
olisi tehnyt töitä. Ja muitakin häiriötekijöitä löytyy. Moni muu on huomannut saman.
Vei aikansa ja
vaati vaivansa, että sai vedettyä tähän rajat.
Kotiväki sentään oppi melko
nopeasti, että isä tekee töitä, vaikka missään työpaikalla ei
ollutkaan.
Tänään Turun Sanomien jutussa kaveri istuu
olohuoneen nojatuolissa läppäri sylissä ja sanoo tekevänsä 1–2
etätyöpäivää viikossa. Työtä hän tekee siinä olohuoneessa.
On matala sohvapöytä ja muu olohuonekalustus. Nätti, mutta
työergonomian kannalta surkea.
Sitten on nämä, jotka sanovat
tekevänsä kesämökillä töitä. Yleensä mökillä on muitakin ja tilat ovat ahtaat, joten työrauha
on olematon ja muutkin työolot usein surkeat. Sitten mökillä on niin paljon
kaikkea muuta, että sitä joko jättää työt sopivampaan
ajankohtaan (sinne työpaikalle) tai sitten tekee työt hampaat
irvessä mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi mukaan siihen
muuhun mukavaan. Sanoisin, että parhaimmillaankin näissä oloissa
syntyy korkeintaan kohtalaista jälkeä.
Kun joitakin vuosia sitten vuokrasimme
saaristoresidenssin Taalintehtaalta, niin ajattelin, että teen osan
ajasta siellä työtä. Jonkun verran sitä yritinkin, mutta ei
oikein natsannut. Nyt elokuussa viimein tajusin, mikä mättää:
miksi ihmeessä tekisin töitä paikassa, jossa työolot ovat huonot
ja mieli tekee koko ajan tehdä jotain muuta, lähteä kalaan,
metsään, lenkille, uimaan.... Niin hölmö en sentään ollut,
että olisin yrittänyt tehdä töitä silloin kun muuta perhettä
oli paikalla.
Kun saaristossa tehdyn etätyöpäivän
päätteeksi käy kaupassa ja tekee muut rutiinit, niin kas kummaa,
siihen se päivä hävisi, eikä mitään mikä olisi kertynyt
plussan puolelle tarttunut haaviin. Ellei sitten koe
plussaksi, että muu perhe on sadan kilometrin päässä.
Voi se tietysti olla toisinkin. Moni tekee hyvää jälkeä etätyössä. Se, että,
etätyötä tarkastellaan pelkästään positiivisesti ja tavoiteltavana
vaihtoehtona, antaa siitä kuitenkin hyvin epärealistisen kuvan.