Etätyön epäilyjä

Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää. Toimenkuvani vuoksi luen itseni etätyön konkareihin. Kotona tein töitä useita vuosia. Lisäksi olen tehnyt töitä kesäasunnolla, asuntoautossa, kirjastoissa, junissa, leirintäalueilla, hotelleissa jne.

Nyt minulla on työhuone kodin ulkopuolella. Ja hyvä niin.

Se, että tuosta vaan ryhdytään tekemään etätöitä päivä silloin ja toinen tällöin, kuulostaa hienolta. Ei se ihan niin yksinkertaista ole.

Muistan kun aloitin työnteon kotona. Oli hämmästyttävää, miten tärkeätä oli tiskata, pestä pyykkiä tai tehdä joitain muita kodin askareita sen sijaan että olisi tehnyt töitä. Ja muitakin häiriötekijöitä löytyy. Moni muu on huomannut saman. 

Vei aikansa ja vaati vaivansa, että sai vedettyä tähän rajat.

Kotiväki sentään oppi melko nopeasti, että isä tekee töitä, vaikka missään työpaikalla ei ollutkaan.

Tänään Turun Sanomien jutussa kaveri istuu olohuoneen nojatuolissa läppäri sylissä ja sanoo tekevänsä 1–2 etätyöpäivää viikossa. Työtä hän tekee siinä olohuoneessa. On matala sohvapöytä ja muu olohuonekalustus. Nätti, mutta työergonomian kannalta surkea.

Sitten on nämä, jotka sanovat tekevänsä kesämökillä töitä. Yleensä mökillä on muitakin ja tilat ovat ahtaat, joten työrauha on olematon ja muutkin työolot usein surkeat. Sitten mökillä on niin paljon kaikkea muuta, että sitä joko jättää työt sopivampaan ajankohtaan (sinne työpaikalle) tai sitten tekee työt hampaat irvessä mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi mukaan siihen muuhun mukavaan. Sanoisin, että parhaimmillaankin näissä oloissa syntyy korkeintaan kohtalaista jälkeä.

Kun joitakin vuosia sitten vuokrasimme saaristoresidenssin Taalintehtaalta, niin ajattelin, että teen osan ajasta siellä työtä. Jonkun verran sitä yritinkin, mutta ei oikein natsannut. Nyt elokuussa viimein tajusin, mikä mättää: miksi ihmeessä tekisin töitä paikassa, jossa työolot ovat huonot ja mieli tekee koko ajan tehdä jotain muuta, lähteä kalaan, metsään, lenkille, uimaan.... Niin hölmö en sentään ollut, että olisin yrittänyt tehdä töitä silloin kun muuta perhettä oli paikalla.

Kun saaristossa tehdyn etätyöpäivän päätteeksi käy kaupassa ja tekee muut rutiinit, niin kas kummaa, siihen se päivä hävisi, eikä mitään mikä olisi kertynyt plussan puolelle tarttunut haaviin. Ellei sitten koe plussaksi, että muu perhe on sadan kilometrin päässä. 

Voi se tietysti olla toisinkin. Moni tekee hyvää jälkeä etätyössä. Se, että, etätyötä tarkastellaan pelkästään positiivisesti ja tavoiteltavana vaihtoehtona, antaa siitä kuitenkin hyvin epärealistisen kuvan.