Moniko huomasi, että samoihin aikoihin
kun Björn Wahlroos julkisti keväällä ylipaksun
pamflettinsa ”Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistön
tyranialle”, RKP otti hajurakoa talouspoliittiseen
neuvonantajaansa. Ilmeisesti joku puoluetoimistossa oli lukenut
Wahlroosin kirjan ja ymmärtänyt lukemansa.
Nyt kunnallisvaalien alla RKP korostaa
lähidemokratiaa ja hyvinvointipalveluja ja vaikenee (tehtävästä vapautetun?) neuvonantajansa ajatuksista.
En ihmettele.
Mitä vapaammat markkinat, sen parempi,
sanoo vanha luokkataistelija. Nyt tosin yläluokan riveissä.
Taloutta ohjaa Adam Smithin näkymätön käsi, jonka työtä
täydentää Joseph Schumpeterin luova tuho. Kaikki kaikessa
on markkinoiden toimivuus, ja markkinoiden toimivuudelle taas
rahoitusmarkkinat.
Markkinat toimivat lähes
täydellisesti. Ongelmat ja suoranaiset kriisit – esimerkiksi asuntomarkkinoilla – johtuvat siitä, että poliitikot säätelevät markkinoita. Rahoitusmarkkinat kriisiytyvät kuitenkin aina silloin tällöin. Sille ei voi ilmeisesti mitään. Silloin pitää valtion ja veronmaksajien antaa pankeille rahaa. Se on valtion tärkein tehtävä. Valtio
voi lisäksi hoitaa maanpuolustusta, perusopetusta tai joitain muita tehtäviä,
jotka syystä tai toisesta eivät sovi markkinoiden hoidettaviksi.
Talouskasvu on lisäksi tärkeätä, ja
ihmisten työhaluja pitää lisätä verotusta keventämällä ja
sosiaalietuuksia leikkaamalla. Tässä lyhyesti Wahlroosin
talouspolitiikka niin kuin minä sen ymmärsin.
Näitä uusliberalistisen
talouspolitiikan hedelmiä on pitkin Eurooppa saatu viime aikoina
nauttia.
Todettakoon lopuksi, että Wahlroos on
pahoillaan, ettei rikkaita arvosteta Suomessa riittävästi ja että
meillä on tällainen tasa-arvoinen ja kaikille avoin
koulujärjestelmä.