Näkymätön käsi ja luova tuho

Moniko huomasi, että samoihin aikoihin kun Björn Wahlroos julkisti keväällä ylipaksun pamflettinsa ”Markkinat ja demokratia – Loppu enemmistön tyranialle”, RKP otti hajurakoa talouspoliittiseen neuvonantajaansa. Ilmeisesti joku puoluetoimistossa oli lukenut Wahlroosin kirjan ja ymmärtänyt lukemansa.

Nyt kunnallisvaalien alla RKP korostaa lähidemokratiaa ja hyvinvointipalveluja ja vaikenee (tehtävästä vapautetun?) neuvonantajansa ajatuksista.

En ihmettele.

Mitä vapaammat markkinat, sen parempi, sanoo vanha luokkataistelija. Nyt tosin yläluokan riveissä. Taloutta ohjaa Adam Smithin näkymätön käsi, jonka työtä täydentää Joseph Schumpeterin luova tuho. Kaikki kaikessa on markkinoiden toimivuus, ja markkinoiden toimivuudelle taas rahoitusmarkkinat.

Markkinat toimivat lähes täydellisesti. Ongelmat ja suoranaiset kriisit – esimerkiksi asuntomarkkinoilla – johtuvat siitä, että poliitikot säätelevät markkinoita.  Rahoitusmarkkinat kriisiytyvät kuitenkin aina silloin tällöin. Sille ei voi ilmeisesti mitään. Silloin pitää valtion ja veronmaksajien antaa pankeille rahaa. Se on valtion tärkein tehtävä. Valtio voi lisäksi hoitaa maanpuolustusta, perusopetusta tai joitain muita tehtäviä, jotka syystä tai toisesta eivät sovi  markkinoiden hoidettaviksi.

Talouskasvu on lisäksi tärkeätä, ja ihmisten työhaluja pitää lisätä verotusta keventämällä ja sosiaalietuuksia leikkaamalla.  Tässä lyhyesti Wahlroosin talouspolitiikka niin kuin minä sen ymmärsin.

Näitä uusliberalistisen talouspolitiikan hedelmiä on pitkin Eurooppa saatu viime aikoina nauttia.

Todettakoon lopuksi, että Wahlroos on pahoillaan, ettei rikkaita arvosteta Suomessa riittävästi ja että meillä on tällainen tasa-arvoinen ja kaikille avoin koulujärjestelmä.