Avanto

Eilen oli maanantai. Sen huomasi. Aamulla netti ei auennut kun Telia-Sonera oli katkaissut yhteyden päivää aiemmin kuin piti. Hankin uuden liittymän. Tuskailin sähköpostin asetusten ja monien muiden - ei niin isojen, mutta harmittavien - asioiden kanssa.

Illalla kun Eetu oli partiossa pyörähdin Ispoisissa Turun avantouimareiden saunalla. Pariskunta ui jäisessä meressä kuin keskikesällä. Itselleni riitti vajaat kymmenen sekuntia. Merestä noustuani mieli teki huutaa ja hyppiä. En kehdannut. Murisin vain hiljaa. Saunassa huomasin, miten hyvältä olo tuntui. Pienistä harmeista kasaantunut stressi ja kiire olivat jääneet avantoon. Kävin meressä vielä kaksi kertaa ja poistuin saunalta jos en nyt aivan uutena miehenä, niin ainakin pirun paljon paremmalla päällä kuin sinne tullessani.

Sotilas

Perjantaina 20.2. oli vanhemman poikani Juuson sotilasvala Säkylän Huovinrinteellä. Juuson astuessa palvelukseen Gazassa sodittiin. Sotilaat olivat nuoria miehiä, suunnilleen Juuson ikäisiä. Oma isäni lähti 16-vuotiaana nuorukaisena vapaaehtoisena jatkosotaan. Osallistui vielä Lapin-sotaan, josta palasi kotiin todella huonossa kunnossa.

Katsellessani sotilasvalaansa vannovia nuoria miehiä ja taisteluesityksiä, mieleeni tulvivat kuvat Gazasta, oma isäni ja sodan julmuus. Luulen, että silloin paremmin kuin kertaakaan aiemmin ymmärsin, millaisen jäljen sota isääni jätti.

Tanssi

Tähän asti ( liki 50 vuotta) olen luullut, että sanonta "Kuin ruuusuilla tanssisi" tarkoittaa että elämä on helppoa ja mukavaa. Tanssin alkeikurssi vaimo-kullan kanssa avasi minulle sanonnan toden tarkoituksen: yhteisen tahdin löytäminen ja kysymys kuka vie, miten ja minne, on kaikkea muuta kuin helppoa. Joten kuten sitä vielä suoraan eteenpäin menee, mutta kääntyminen... Niin se on tajuttoman vaikeata. Viimeistään silloin kysytään malttia tai ***** olen tuon kanssa naimisiin päätynyt. Ja sitten anteeksiantoa ja ymmärrystä. Että on ruusussa piikitkin.


Tanssin harjoittelu nostaa tunteet pintaan. Ainakin meillä. Itse horjuin epätoivon partaalta hillittömään riemuun. Viimeksi mainuttua koin foksissa (?) kunnes vaimo huomautti, että älä heiluta käsiäsi niin valtavasti. Näyttää omituiselta ja hassulta. Omasta mielestäni käynnissä oli elämäni ehdottomasti paras tanssi. Olen kyllä yrittänyt opettaa vaimolle, että kansainvälinen tapa on että mies vie ja jos miehen kädet heiluvat, on naisen parempi yrittää heilua mukana.

Seuraava vaihe on tansseihin meno. Olemme jo bongatteet lehdestä aiheeseen liittyviä ilmoituksia ja vähän kotonakin treenanneet.