Vanhan tarhani ohi kulkiessa olen usein miettinyt, että olisi kiva päästä käymään siellä. Nyt sain siihen Aapon ansiosta loogisen syyn. Tädit pihalla näyttivät pyynnölleni vihreää, ja sisällä päiväkodin johtaja otti minut lämpimästi vastaan.
Kerroin, että mieleeni ovat jääneet erityisesti Martta-täti ja Eeva-täti. Epäilin, että eivät enää taida olla töissä. Eipä tietenkään, mutta ilman Eeva-tätiä ei talossa nytkään oltu, sillä johtaja on nimeltään myös Eeva.
Teimme Aapon ja Eevan kanssa tiloissa kierroksen. Paljon oli edelleen tuttua tai ainakin tutun oloista.
Aika nostalgisissa tunnelmissa olin. Mukavasti tämä maailma joskus pyörii.
Ps. Lokakuun alussa vanha päiväkotini täyttää 60 vuotta.
