Kesähuumorin huikeaa kukintaa (puoluerahoituksesta)

Pitkin kesää on puhutttu puolueiden ja poliitikkojen rahoituksesta. Kuka saa mitäkin ja miten paljon, ja mitä vaikutusta sillä on. Rehellisyyttä ja avoimuutta on vaadittu topakasti, ainakin naapurilta.

Vakavalla naamalla on myös väitetty, ettei politiittiseen koneistoon annetuilla euroilla ole vaikutusta päätöksentekoon. Tai ettei sillä edes yritetä vaikuttaa. Voi tätä kesähuumorin huikeaa kukintaa.

Toimiiko homma sitten toisinpäin? Maksoiko Nova group keskustalla puoluesihteeri Jarmo Korhosen taloudellisista neuvoista? Tuloksista päätellen se on hyvinkin mahdollista.

Siviiliin

Vanhempi poikani Juuso sai asevelvollisuutensa päätökseen perjantaina, kolme päivää sitten. Sotilasarvoltaan hän on jääkäri ja statukseltaan tulenjohtaja. Puoli vuotta Säkylässä Porin prikaatissa vierähti ilmeisen kivuttomasti. Väittäisin, että siitä oli nuorelle miehelle jopa hyötyä. Ainakin paino laski ja kunto kohosi. Molemmat oikein huomattavasti. Muutakin myönteistä olen ollut havaitsevinani.

Omista armeija-ajoistani on vierähtänyt kolmisenkymmentä vuotta. Armeija oli minulle pakollinen paha ja pohdin vakavasti myös siviilipalvelusta. Inttiin menin pitkälle käytännön syistä. Palvelin viestimiehenä rannikkotykistössä. Pisimmän pätkän Örön linnakkeella.

Örö oli kumma paikka. Sinne ei kukaan halunnut. Sen havaitsi myös sinne komennetuista upseereista. Heitä oli kolme: patterin päällikkö, joka rakasti ratsastushousuissa tepastelua, vaikka hevosia ei ollut mailla halmeilla. Varusteisiin kuului myös ratsupiiska ja preussilaisen kurin ihannointi.

Patterin vääpeli oli hissukka, joka rakasti junia, harrasti pienoisrautateitä ja osasi rautatieaikataulut ulkoa. Kolmas kapiainen, patterin apulaispäällikkö menee ns. normaalin kirjoihin niin että paukkuu. Mikä lie hänen syntinsä, että oli Örööseen komennettu? Liian fiksu vai vahtimaan kahta edellistä?

Me muut olimme kelpo jengiä, myös aliupseerit. Heistä toinen oli Kosken Seppo, joka kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Nykyisin Sepi myy asuntoautoja Raisiossa. Toinen alikessu oli joviaali porilainen kaveri, jonka nimi on muististani jo hävinnyt.

Tietokoneongelmia

Kaksi päivää sitten tähän työkoneeseen iski virus, troijalainen. Käyttis piti asentaa uudelleen. Kiitin luojaani, että olen aika tarkka poika varmuuskopioiden suhteen. Nyt takkuaa vielä se, etten saa ulkopuolista näyttöä toimimaan tässä.

Hetki sen jälkeen kun Liisa oli eilen illalla saanut tämän koneen toimimaan, sanoi kotikoneemme yhteistyön irti. Tänään aamulla kun käynnistin reilu viiikko siten hankimani läppärin, aloiti se vikaherjauksella ja ryhtyi tarkistamaan kiintolevyä. Sitä se on tehnyt pian tunnin.

Ei tule vahinko kello kaulassa, eikä yleensä yksin.

En jäänyt koukkuun (maratonin opetuksia II)

Kului runsas kuukausi ennen kuin olin ensimmäisen kerran (2.7.) lenkillä maratonin jälkeen. Odotin jotain ekstaasia, mutta sainkin viiden kilsan verran hikistä äheltämistä reidet tönkköinä. Eilen kävin toisen kerran lenkillä. Tuntui pikkaisen paremmalta.

Vaikka nyt mietin "uran jatkamista" lokakuussa Kankaanpään maratonilla, niin voin todeta, etten ylenpalttiseen juoksemiseen ainakaan koukkuun jäänyt. Reilu kuukausi ilman lenkkiä, vaikka puolet sairaana ja puolet matkoilla, sujui ilman suurempia viertusoireita.