Saako nälkäänsä varastaa ja mikä on varkaus?

Brittipastori Tim Jones on lehtitietojen mukaan tulkinnut seitsemättä käskyä "Älä varasta" uusiksi. Jos on riittävän köyhä, voi varastamisen hyväksyä, kunhan varastaa vain minkä todella tarvitsee, eikä varasta pienestä kulmapuodista, vaan isosta marketista.

Ei iso yllätys, että kirkko, poliisit ja kauppiaat ovat pastori Jonesin kanssa eri mieltä.

Olen pohtinut samaa problematiikkaa useamman kerran. Esimerkiksi vuosien 1917 ja 1918 tapahtumien yhteydessä. Pula ruuasta oli yksi kansalaissotaan johtaneista tekijöistä. Sodan jälkeen jaettiin tuomioita milloin milläkin oikeudella mm. varastamisesta. Luvattomasta ruuan ottamisesta saatu tuomio saattoi olla jopa se äärimmäinen.

Ruoka ei maasta suinkaan ollut loppu. Joillain sitä oli reipaasti yli omien tarpeitten, ja musta pörssi toimi. Rahalla sai, ja keinottelijat keräsivät muhkeat voitot. Oikeuteen näistä piireistä päätyi tuskin kukaan.

Onko omaan tai lapsensa nälkään varastaminen todella rikos?

Entä nyt? Jos köyhä vie rikkaalta omenan tai kinkkuleivän, on kyse rikoksesta ja seitsemännen käskyn rikkomisesta. Jos rikas käyttää hyväkseen köyhän ihmisen hädänalaista asemaa oman varallisuutensa kartuttamiseen ja aiheuttaa samalla lisää kurjuutta, on kyse liberalistisesta talouspolitiikasta, jolla on valtion, poliisin ja kirkon suoja.

Onko tämä nyt ihan kohdillaan?

Mikä oikeastaan on varkaus?

Ruotsalaisessa saunassa

Ensimmäisen kerran elämässäni kävin ruotsalaisessa saunassa. Paikka oli Hellasgården Nackassa, missä samalla pääsi pulahtamnaan vilpoisaan mereen. Bussimatka Slussenilta kesti noin 15 minuuttia.

Kokemus ruotsalaisten avantouimareitten paikasta oli kaikin puolin positiivinen. Saunassa oli riitävästi lämpöä, ja vain yksi alkuasukas luki lehteä alalauteella. Hänet häädetiin saunasta tuota pikaa.

Saunakulttuurissa oli kuitenkin eroja. Miehet ja naiset saunoivat eri saunoissa, mutta mereen mentiin alasti, samalta laiturilta ja samaan aikaa. Ihan hyvä niin.

Porukka saunalla oli mukavaa. Heikommallakin ruotsilla pääsi juttuun mukaan. Kohteliaisuuta tai ei, mutta suomalaista sauna- ja avantouintikulttuuria tunnuttiin arvostettavan.

Huonoa palvelua eli terveisiä VW-autoon

Auto hajosi kesken ajon täällä Turussa. Matkaa VW-autoon oli 150 metriä. Auto on merkiltään VW Passat. Olin kaiken lisäksi juuri lähtenyt VW-auton pihalta.

Kävelin takaisin VW-autoon ja kerroin huoleni: autoni olisi 150 metrin päässä eikä käynnisty. Se, että olisin saanut työntöapua noin 10 minuutiksi tai että he olisivat voineet hoitaa auton korjaamon pihalle, ei käynyt laatuun. Jotenkin odotin, että asiakaspalveluun - tai jopa hyviin tapoihin - tuollainen olisi kuulunut. Jälkimmäistä kysyinkin, mutta vastaus oli, että minun pitäisi itse se sinne hoitaa.

Lähin korjausaika löytyi keskiviikolta. Varasin sen. Päästyäni ulos mietin uudelleen. Ei se perkele näin voi mennä. Auto ihan korjaamon vieressä ja minun pitäisi se yksin lykätä tai hälyttää apua jotta saisin sen korjaamolle.

Soitin toiseen korjaamoon ja hinausauton paikanpäälle. Huomenna soitan WV-autoon ja peruutan ajan. Niin se vaan menee.

Sattuneesta syystä menimmee bussilla illalla Eetun harkkoihin Imppariin. Painoin stop-nappia yhtä pysäkkiä liian aikaisin, jolloin fiksu kuljettaja ilmoitti, ettei teidän vielä kannata jäädä pois. Kiitos.