Minä rakastan (ylistys tietotekniikalle)

 

Minä rakastan tietotekniikkaa,

windowsia, mäkkiä, noksua,

symbiaa, androidia, linuxia,

ja mitä kaikkia niitä onkaan.

Minä rakastan mobiililaitteita,

älypuhelimia ja taulutietokoneita,

läppäreitä ja 3 G -yhteyksiä,

virtuaalilaiffia ja fasebookkia.

Minä rakastan pieniä hakkereita ja isoja hakkereita,

kaikenkokoisia tietokonenörttejä,

palomuureja ja virustentorjuntaohjelmia.

Minä rakastan bugeja,

hitaasti aukeavia koneita,

hukassa olevia nettiyhteyksiä,

kuiskintaa hiljaa kun huutaa ei kehtaa,

eikä lyödäkään saa.

Joskus minä vien nämä meren rantaan,

laineitten ääreen ja upotan santaan,

ja jätän sinne.

 

Oodi verkkotulostimelle

Minä rakastan Lexmarkin verkkotulostinta,

sen kallista hintaa ja lukuisia ominaisuuksia.

Windowsin kanssa se somasti surisee,

Mäkin kera tulostaa, vaan ei skannaa.

Minä rakastan Lexmarkin Keski-Euroopan varaosavarastoa

ja logistiikkaa, joka viikossa tuo varaosan Suomeen.

Minä rakastan sen puhelinpalvelua ja viiden vuoden takuuta.

Etenkin minä rakastan laitteen korjaamista ja säätämistä,

kun huoltoa ei ole missään.

Tai ainakaan Suomessa.

Kevättä ilmassa vai lopullisesti sekoamassa?

Ajoin eilen illalla polkupyörällä yhdeksän maissa Kärsämäestä Raunistulan kautta kohti kotia. Matkaa on noin 4 kilometriä. Raunistula oli hiljainen ja kaunis. Oikaisin rautatiesillan kautta tälle puolen jokea. Sillalta avautui upea jokimaisema. Kuu paistoi ja tähdet tuikkivat. Rautatiesillalla vastaan tuli kaksi nuorta miestä. Väistin heitä ja he sanoivat kiitos.

Matka ei ollut järin pitkä eikä kulkupelini kummoinen. Vanha Tunturi. Mitään ihmeellistäkään ei tapahtunut. Jotenkin vain onnistuin pitämään silmäni auki ja ymmärtämään jotain siitä hetkestä ja kauneudesta, joka oli tarjolla.

Vieläkin tuntuu hyvältä.

Kevättä ilmassa vai menossa lopullisesti sekaisin?