Ajoin eilen illalla polkupyörällä yhdeksän maissa Kärsämäestä Raunistulan kautta kohti kotia. Matkaa on noin 4 kilometriä. Raunistula oli hiljainen ja kaunis. Oikaisin rautatiesillan kautta tälle puolen jokea. Sillalta avautui upea jokimaisema. Kuu paistoi ja tähdet tuikkivat. Rautatiesillalla vastaan tuli kaksi nuorta miestä. Väistin heitä ja he sanoivat kiitos.
Matka ei ollut järin pitkä eikä kulkupelini kummoinen. Vanha Tunturi. Mitään ihmeellistäkään ei tapahtunut. Jotenkin vain onnistuin pitämään silmäni auki ja ymmärtämään jotain siitä hetkestä ja kauneudesta, joka oli tarjolla.
Vieläkin tuntuu hyvältä.
Kevättä ilmassa vai menossa lopullisesti sekaisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti