Tänä vuonna meillä oli tanskalainen joulukuusi. Se oli kaunis, niin kuin Aku Ankassa, kommentoi rakas vaimoni Anne. Olin samaa mieltä. Olin mielestäni tehnyt hyvät kaupat, etenkin kun vaimokin kehui (kerrankin). Kuusi maksoi vain 12 euroa.
Halvimmasta kotimaisesta kuusesta olisi pikaisen kierrokseni perusteella joutunut maksamaan vähintään kaksikymmentä euroa. Paitsi kalliimpi, olisi edullisemman hintaluokan kotimainen vaihtoehto ollut myös vähemmän silmiä hivelevä ”kräki”.
Ensin tosin ajattelin, että pitää kuusen kotimainen olla. Sitten pohdin että minkä ihmeen takia?
Ei nimittäin ole mitään kelvollista selitystä sille, että täällä vihreän kullan maassa joulukuusesta otetaan niin härskiä ylihintaa, että kuusia kannattaa tuoda Tanskasta saakka. Luulisi, että lähimarkkinat ja iso joulukuusivaranto loisivat sellaisen markkinaedun, ettei tanskalaisilla olisi kuusimarkkinoillemme mitään asiaa. Vaan kun on. Puuttuu vain, että metsänomistajat huutaisivat tässäkin valtiota apuun.
Asiaa joulunpyhät funteerattuani aloin ymmärtää uudella tavalla metsäteollisuutta ja kaupan vapauttamista. Jos metsänomistajat vaativat samanlaista kiskurihintaa raakapuusta kuin joulukuusista (siis 80-100% ylihintaa), niin ymmärrän, että metsäteollisuudella on houkutusta ja paineita siirtää tuotantoa sinne missä raaka-ainetta on saatavilla kohtuulliseen hintaan.
Joulukuusemme käy esimerkiksi myös vapaakaupan hyödyistä. Jos kuusikauppaa olisi rajoitettu tai kotimaisia kuusikauppiaita suojattu suojatullein, olisimme saaneet maksaa kuusesta varmasti 50 euroa.
Tämän joulun jälkeen kannatan taas hieman enemmän kilpailua ja vapaata kauppaa.
