FB-päivitys

Söin aamiaisien, paiston sämpylöitä, luin lehdet, pesin saunan, kävin lenkillä, lämmitin saunan, loin lunta, kävin kaupassa, hiihdin kympin, katsoin leffan, lauloin aarioita, harrastin meditaatiota, elvytin 100 duracell-pupua, vietin laatuaikaa perheen kanssa, hölkkäsin 15 kilometriä takaperin, kävin jälleen kaupassa, laskin pulkalla, mietin strategioita, loin taas lunta, remusin ja lemusin, tein enkeleitä lumihankeen, kävin parit neuvottelut, kaivoin auton lumihangesta, venyttelin, riitelin vaimon kanssa, harjoittelin joogalentoa, pulahdin avantoon, makasin sohvalla, siivosin varaston, tein vaimon kanssa sovinnon, paiston pullia, mietin syvällisiä, keitin kahvia, luin Dostojevskin, Reijo Mäen ja Mika Terhon tuotannot, tiskasin, imuroin, tuuletin matot, paistoin lättyjä, kävin konsertissa, kylpylässä, zumbassa, bodypumpissa, tansseissa, kahvilassa ja kylässä, tein kolmoisslutsin takaperin kerien, kuperkeikan ja pistin makaronilaatikon uuniin.

Niin ja tämä oli vapaapäivä. Töissä onkin sitten vähän tiukempi meininki.

Juhlan paikka?

Vuoden alussa tuli 25 vuotta täyteen tällä kirjoittavan sekatyömiehen saralla. Sinä aikana on kirjoitettu juttu jos toinenkin ja muutama kirjakin. Yhdessä välissä kävin opiskelemassa historiaa ja välillä avustin kansanedustajaakin.

Ammatillisesti minulla on kaksi tukijalkaa: historia ja journalismi. Lehtityössä nämä ovat yhdistyneet historian popularisoimisessa. Eli olen yrittänyt kirjoittaa historiasta niin lyhyesti ja kiinnostavasti, että hätäinen lehdenlukijakin sen viitsisi lukaista. En tiedä, miten tässä olen onnistunut, mutta Wikipediaan yksi Ahjoon tekemäni Metalliliiton historiaa käsitellyt juttu on lähteeksi päätynyt. Toditettavasti siis ainakin yksi lukija.

Toimittajana olen pääasiassa kirjoittanut työstä tai sitä lähellä olevista aiheista. Työ on niin kattava tekijä, että kun kehä laajenee lähellä olevaksi, niin siihen sisältyy sitten lähes jo elämän koko kirjo.

Työelämä on muuttunut 25 vuoden aikana paljon. Erilaisen silpputyön, itsensä työllistäjien ja pakkoyrittäjien määrä on kasvanut hurjasti. Tämän seurauksena töissä on vähintään kahden kastin porukkaa: vaikka tehtävä työ on jotakuinkin samaa, voi kaveri tehdä sitä pienemmillä tuloilla ja/tai vailla sosiaalista turvaa. Tehoja vaaditaan lisäksi enemmän kuin ennen ja omistajien etu on ajanut kaiken edelle. Tässä haastetta ay-liikkeelle ja työväenpuolueille.

Olen aina tuntenut muuten pahoinvointia kun työvoiman vähennysten yhteydessä on ilmoitettu, ettei se koske vakinaisia vaan ainoastaan määräaikaisia. Tämä kun kerrotaan yleensä niin, että muitten kuin vakinaisten pihalle potkiminen ei olisi kummoinenkaan paha.

Historiassa olen kirjoittanut pääasiassa työväenliikkeen historiaa. Postiliiton historia oli isoin projekti. Kirjoitin sitä melkein viisi vuotta. Se oli - näin jälkikäteen ajatellen - ihan mahtava juttu. Silloin jossain vaiheessa voimat olivat tosin uupua. Viimeisin kirjani Turun työväensäätiöstä ilmestyi syksyllä. Tuntuu vahvasti, että se jää myös viimeiseksi.

Sikäli koen olevani onnellisessa asemassa, että minulla on ollut mahdollisuus tehdä sitä mistä joskus lukioaikana haaveilin. Kaikki alkoi Vapaus-lehdessä Savonlinnassa vuoden 1986 alussa. Kiitos Markulle luottamuksesta kun otti minut töihin ja Mikolle alkutaipaleen opeista. Kiitos myös kaikille, joiden kanssa olen tavalla tai toisella yhteistyötä tehnyt.

Juhlavuosi kuluu - toivon mukaan - työn merkeissä.