Uutta jääkautta odotellessa

Olisiko ilmastomuutos sittenkin tässä: uusi jääkausi. Mitään ilmastotieteellisiä todisteita ei minulla ole, mutta kun ei ole, niin sitä suuremmalla varmuudella näin käy.

Metodia voisi luonnehtia ennustustieteelliseksi. Hyvin usein erilaisten tiedehenkilöiden ennustukset menevät nimittäin päin prinkkalaa. Ja vielä useammin tapahtuu jotain sellaista, josta he eivät nähneet edes unta. Ajatellaan vaikka Nokiaa tai Lukon johtoa jäääkiekkoliigassa.

Jos tiedehenkilöt siis ennustavat ilmaston lämpenemistä, niin se todenäköisesti kylmenee.

Lisää perusteluja: Pari vuotta sitten lähes kaikki taloustieteilijät olivat sitä mieltä, ettei lama ollut enää mahdollinen. Nousun jatkuu ikuisesti. Amen.

Entä miten kävi Neuvostoliiton? Ei tullut työlästen paratiisia. Entä 1970-luvulta asti povattu Suomen työvoimapula? Ei ole kovin akuutti vieläkään. Ja niin kauan kuin vähänkään muistan, on odotettu Ruotsin talouden romahdusta. Sielläpä edelleen porskuttavat. Jos vielä epäilet, niin katso 5 vuorokauden sääprognoosi. Vakuututko?

Niin että äkkiä talvialeostoksille. Voi olla, ettei uusia vähän aikaan ole tulossa.

Talvipyöräilystä

Kokeilin pitkästä aikaa talvipyöräilyä ja totesin talvitassuilla varustetun 20 vuotta vanhan Tunturi Matrixini edelleen parhaaksi citymaasturiksi Turun lumisilla kaduilla. Siinä on kaikki tarvittavat herkutkin: pieni kääntäsäde, vakaa ohjaus, parkkipaikka löytyy aina ja mikä fantastisesti vääntävä vähäpäästöinen moottori.

Hikeä iski pintaan lyhyelläkin asiointilenkillä sen verran, että vakuutuin taas kerran säännöllisen talvipyöräilyn olevan hyvää liikuntaa. En lainkaan ihmettele, että kesät talvet työmatkat pyörällä kulkeva rakas vaimoni säilyy vuodesta toiseen ah niin ihanan kauniina, nuorekkaana ja hyväkuntoisena.

Irti kiirestä

Olen oravanpyörässä. Aika ei tunnu riittävän mihinkään eikä tulosta synny niin kuin pitäisi. Ei se aina tällaista ole, mutta niin kun kevät seuraa talvea, ajaudun minä aika ajoin tällaisiin tilanteisiin. Kun mitta tulee täyteen, lyhennän askelta ja karsin tekemisiä. Jos tämä ei onnistuu, iskee sydäri tai pää räjähtää. Tähtään siis tahdin rauhoittamiseen.

Nyt on taas tällainen hetki. Tammikuu vierähti tolkuttoman hajainaisessa kiireessä. Ikävintä tässä on, että hyvätkin asiat alkavat stressata. Se jos joku on todella syvältä.

Painan taas jarrua, mietin mikä on oikeasti tärkeätä ja koetan elää sen mukaan. Rahaa tulee vähemmän, mutta muuten on paljon mukavampaa.

Minulle tämä on jatkuvaa tasapainon hakemista, missä painopisteetkin muuttuvat jatkuvasti. Helppoa ei liene muillakaan. Tuttu kertoi valmistelevansa kohtalaisella paineella projektihallinnon luentoa ja kadehtivansa hiihtämässä ollutta vaimoaan. Usko projektihallintaan hiipui entisestään. Lisäksi heräsi kysymys, kumpi olisi oikea luennoitsija, hiihtelevä rouva vai aikataulujen kanssa tuskaileva herra Projektinhallinta.

Nyt tää jätkä lähtee hiihtää.