Kävin juttukeikalla. Olen tehnyt
niitä aika monta. Ensimmäiset vuoden 1986 alussa. Suurin osa
kirjoittamistani jutuista on käsitellyt tavalla tai toisella
työelämää. Aika moni työkeikka on vienyt minut myös
työpaikoille.
Hiljattain haastattelin pitkän työuran
tehnyttä ihmistä. Hän oli ylpeä työstään ja kiitollinen, että
oli saanut sitä tehdä. Toivon, että itse pääsen samalla
asenteella eläkkeelle. Hän korosti myös sitä, miten työnantaja
on ollut reilu ja toiminut sopimuksen ja lakien mukaan.
Kieltämättä, hänellä on ollut
reilu työnantaja. On toiminut inhimillisesti ja ajatellut muutakin
kuin omistajien kukkaroa. Se, että hommat hoidetaan työehtosopimusten
ja lakien mukaan ei kuitenkaan ole vielä reilua. Sen on normaalia.
Mikä menee sen yli, on vasta reilua.
Yhä useammin tapaan ihmisiä, jotka
kehuvat työnantajaansa reiluksi sen takia, että tämä noudattaa
sopimuksia. Koetin oikein muistella, pääsikö 1980-luvulla reilun
ja hyvän työnantajan kirjoihin sillä, että että ei rikkonut
lakia tai sopimuksia. Ei tainnut päästä.
Maailma on muuttunut. Nyt reiluna
pidetään työpaikkaa, jossa palkan saa oikein laskettuna ja
ajallaan. Mietinpä vain, millainen on normaali työpaikka?
