keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Saako nälkäänsä varastaa ja mikä on varkaus?

Brittipastori Tim Jones on lehtitietojen mukaan tulkinnut seitsemättä käskyä "Älä varasta" uusiksi. Jos on riittävän köyhä, voi varastamisen hyväksyä, kunhan varastaa vain minkä todella tarvitsee, eikä varasta pienestä kulmapuodista, vaan isosta marketista.

Ei iso yllätys, että kirkko, poliisit ja kauppiaat ovat pastori Jonesin kanssa eri mieltä.

Olen pohtinut samaa problematiikkaa useamman kerran. Esimerkiksi vuosien 1917 ja 1918 tapahtumien yhteydessä. Pula ruuasta oli yksi kansalaissotaan johtaneista tekijöistä. Sodan jälkeen jaettiin tuomioita milloin milläkin oikeudella mm. varastamisesta. Luvattomasta ruuan ottamisesta saatu tuomio saattoi olla jopa se äärimmäinen.

Ruoka ei maasta suinkaan ollut loppu. Joillain sitä oli reipaasti yli omien tarpeitten, ja musta pörssi toimi. Rahalla sai, ja keinottelijat keräsivät muhkeat voitot. Oikeuteen näistä piireistä päätyi tuskin kukaan.

Onko omaan tai lapsensa nälkään varastaminen todella rikos?

Entä nyt? Jos köyhä vie rikkaalta omenan tai kinkkuleivän, on kyse rikoksesta ja seitsemännen käskyn rikkomisesta. Jos rikas käyttää hyväkseen köyhän ihmisen hädänalaista asemaa oman varallisuutensa kartuttamiseen ja aiheuttaa samalla lisää kurjuutta, on kyse liberalistisesta talouspolitiikasta, jolla on valtion, poliisin ja kirkon suoja.

Onko tämä nyt ihan kohdillaan?

Mikä oikeastaan on varkaus?












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti