Ilahduin vilpittömästi kun Jutta Urpilainen jokin aika sitten totesi, että kolme tonnia kuukaudessa on hyvä palkka. Niin se on, sillä tilastojen mukaan yli 3,6 miljoonaa suomalaista tienasi vuonna 2007 alle 2 750 euroa kuukaudessa. Sen suuremmista tuloista osalliseksi pääsi ainoastaan 630 000 hyväosaista. Yli viiden tonnin kuukausiansiolle pääsi enää runsaat 107 000 kansalaista.
Urpilasen rajanveto 3 000 euroon sai aikaan kohtalaisen keskustelun. Pääasiassa sitä ivattiin. Jäi käsitykseksi, että jokainen nyt vähintään kolme tonttua kuussa tienaa. Kokoomuspoliitikkojen ohella päällikkötoimittajat olivat ahkeria nälvijöitä. No, heille 3 000 euron kuukausipalkka onkin pieni.
Ymmärsin, että Urpilaisen ajatuksena oli mm. verouudistusta ajatellen nootittaa SDP vahvemmin pieni- ja keskituloisten asiaa ajavaksi puolueeksi. Sitä on meinaan odotettu.
Pian kolmen tonnin avauksen jälkeen toveri puheenjohtaja määritteli pienituloiseksi vähemmän kuin 2 960 euroa kuuukaudessa tienaavan. Keskituloinen mahtui nyt 40 euron marginaaliin.
Ei mennyt kauaakaan, kun Urpilainen korjasi hyvätuloisen rajan kuuteen tuhanteen euroon. Tällä haarukalla (2 960-6 000 euro) myös kansanedustajat ja päällikkötoimittajat menevät keskituloisten kastiin. Liikuttavan innokkaasti mediassa myös todistettiin, että keskitulon määrittäminen on äärimmäsen vaikeata, ellei peräti mahdotonta. Pitkästä matikasta B:n kirjoittaneena en tätä usko.
Olisikohan käynyt niin, että SDP:n puoluetoimistossa kalkulaattorit sekosivat ja Jutta itsekin alkoi uskoa nälvijöitään. Ei olisi kannattanut. Hyvä avaus meni harakoille ja kääntyi itseään vastaan.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti