Eilen tuli mittariin 50 vuotta. Äitini isä kuoli 50-vuotispäivänään.
Laittaahan se ajattelemaan. Kiitollinen saan olla paljosta.
Lapset ovat aika isoja, ja yksi lapsenlapsikin on jo siunaantunut. Lasten kanssa menee aika hyvin. Tervehtivät, eivätkä mahdottomasti hauku. Vaimon kanssa kulkee upeasti kunhan muistan olla samaa mieltä ja välillä kehua.
Töitä on tullut tehtyä, ja samalla toteutettua sitä ammatillista unelmaa, joka joskus lukioaikoina syntyi. Kun en ole parempaa keksinyt (tai parempaan kyennyt) niin tätä saraa on kynnetty. Jos ei muuta niin aikamoisen määrän tekstiä olen kirjoittanut. Ihan hyvä homma, vaikka toimittaja-opintoja ensi vuoden alussa aloittavaa Liisaa olen kehottanut vielä harkitsemaan. Tai, jos ihan rehellinen olen, niin on tämä yksi maailman upeimmista ammateista.
Juhlittiin Isposten uimarannalla Avantouimareitten saunalla. Väkeä oli mukavasti: sukulaisia sekä uudempia ja vanhempia tuttuja ja kavereita. Kutsuja lähettelin toivorikkaasti laajalla pohjalla. Moni vastasi tulemalla paikalle, moni muuten muistamalla. Se teki minut hyvin onnelliseksi.
Ilma oli käsittämättömän upea: aurinko paistoi ja merivesi oli 17 astetta lämmintä. Kiitos Kyllikille ja Valtsulle ainoan lapsenne oivallisesta viisikymmenvuotispäivän valinnasta 50 vuotta ja 9 kuukautta sitten. Missä sitten ikinä lienettekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti