"Vauhtileikittely"

Tänään kokeilin pitkästä aikaa ns. vauhtileikittelyä. Siis sitä kun kirmataan jonkin matkaa lujaa, höllätään joksin aikaa ja taas mennään.

Tai noin sen pitäisi kulkea. Mulla nopeuden sijasta kasvaa volyymi, lähinnä puuskuus, jonkin verran myös ähinä ja puhina.

Minkäs teet, kun 99 prosenttia soluista on hitaita, ja se ainoa nopea prosentti on siirtynyt sujuvasti talviunilta kevätväsymykseen. Siitä se jatkaa kesälomille, minkä jälkeen sillä alkaa kaamosmasennus. Ja sitten onkin taas talviunien aika.

Viisas vaimo Anne ja valistunut valmentajani - tunnettu naantalilainen kunnallis- ja urheilumies Heikki Aalto - ovat saaaneet minut uskomaan, että tästä säntäilystä voi maratonin suhteen olla jotain hyötyä. Joten jatkan puuskuttamista.

Periaatteessa ja olen kuitenkin sitä mieltä, että hitaasti kiiruhtamalla pääsee parhaiten perille.