keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Kaksi vuotta isoisänä


En voi väittää, että olisin heittänyt riemusta volttia kun kuulin reilut kaksi vuotta sitten vanhimman lapseni Liisan olevan raskaana. Näin asian jotenkin synkkänä. Olin ääliö.

Lapsi syntyi äitienpäivänä kaksi vuotta sitten ja sai nimekseen Aapo. Liisa asui Aapon kanssa meillä runsaan vuoden. Nyt ymmärrän, silloinkin jo vahvasti sitä epäilin, että tämä oli kenties elämäni parasta aikaa. Oli upeata seurata Aapon kasvua, ja kun Juusokin asui vielä kotona, oli ja eli meitä täällä kaikkiaan kuusi. Jotenkin se oli vaan niin pahuksen hienoa.

Aapon nimijuhlia järjestettäessä Eetu-eno (silloin 8 v.) huomautti, ettei Aapolla näytä olevan isää ja jatkoi ennen kuin kukaan ehti mitään aikuismaista ”viisautta” siihen tarjota, että ”ehtii isän hankkia myöhemminkin”. Vajaa vuosi sitten Liisa ja Aapo muuttivat Aapon isän kanssa yhdessä asumaan.

Tänään Aapo täyttää kaksi vuotta. Kiitos tästä ajasta ja paljon onnea.

Päivän kunniaksi pitää sulkea konttori hieman aikaisemmin ja sanghaijata Aapo päiväkodista ennen kuin äiti ehtii paikalle.
(Kuvassa Liisa ja Aapo vuosi sitten)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti